Eilisistä turpajuhlista sen verran: ITKU, PARKU JA SURKU! (Tässä vaiheessa kaikki kunnon lätkäkannattajat tietää, että puhun hävitystä MM-pelistä...) Mulla oikeesti kerkes jo siintää jopa se kulta silmien edessä. Mun mielestä Suomi on kuitenki pelannu aika köpösti, pelit alkaa hyvin mut jotenki lopussa hyydytään ja annetaan periksi. Helppoja vastuksia vastaan pärjätään, mut seki 1-0 tuloksin. USA nyt voitettiin, ja oli komee peli, mut se ei riitä. Voi johtua lapsellisuudestani, mut aina hävityn pelin jälkeen tuun pahalle tuulelle. Niin kävi eilenkin, pänni niin että huh huh! Katoin koko matsin läpi hammasta purren, pakkohan se oli. Jos se pronssi nyt tulis, mut ei se hirveenä meikäläistä lohduta. Eikä se vastus pronssiottelussakaan tuu helppo olemaan.
No, siirrytään keveempiin aiheisiin. Tänään oon heränny epätavallisen aikasin laittaakseni fledaa ja hummaillakseni rauhassa. Parin tunnin päästä tyttöjen kans taas Haaparantaan, perinteisesti. :) Me ollaan kunnon Ikeamummoja, kun vähän väliä ravataan siellä. Piristää tehä välillä roadtrippejä sinne, kun muut määränpäät on pikkasen liian kaukana.
Kuvat muuten on vanhoja, ettäs tiedätte. Tukan väri on muuttunu hiukan...
Kuvat muuten on vanhoja, ettäs tiedätte. Tukan väri on muuttunu hiukan...
P.S: Hyvin pelaa yhteen tää jäkislässytys ja paplarikuva... :D
No comments:
Post a Comment