"Your breasts might be too big, too saggy, too pert, too flat."

"Your penis might bee too small, too droopy, too pale, too pointy, just two inches."

Katottiin tyttöjen kanssa tää video, ja aika tottahan tuo kaikki jauhanta oli. 

Kaikki kaverit osas samastua tähän. Sitähän ei pienenä aatellu, että oispa meikän tissit yhtä isot ko Barbiella ja vyötärö yhtä kapea, mut kyllä se on vaikuttanu. Ja vaikuttaa vieläkin. Itellä tää stressaaminen alko varmaan joskus 10-12- vuotiaana. Aattelin, että se menee joskus ohi, että se on joku vaihe joka nyt kestää jonkun aikaa kun oli niin pieni ja nuori ja kokematon. Kumma vaan että se ahistus ei oo kadonnut mihinkään, pahenee vaan lähinnä. Toivottavasti tää stressaus joskus loppuu, eikä tartte haaveilla Photoshopfiltteristä ja muovitisseistä.

En mä ainakaan muista päivää, jollon en ois kattonu peiliin ja aattellu, ettei perse roiku tai maha röllötä polvissa. Ainoostaan nälkäsenä kroppa tuntuu paremmalta, mut en mä niin haluais elää- enkä aiokaan. Enkä oo ainoa, joka näin aattelee. Mut joo, kanttii kattua, jos vähänkään kiinnostaa.